MarjaniemiJääkauden
loppuvaiheessa ja pitkään sen jälkeen Marjaniemi, kuten Helsingin pääosa
yleensäkin, oli veden alla. Kivikaudella, pronssikaudella ja rautakauden
alussa oli Uudellamaalla vähäistä asutusta. Viikinkiaikana kulki
varjagien tärkeä kauppatie Marjaniemen eteläpuolitse Skandinaviasta
Venäjälle.
Marjaniemen lähistölle muodostui
pysyvää asutusta vuoden 1000 paikkeilla. V. 1540 veronkannon mukaan
Vartiokylässä (Botby) oli 12 taloa. V. 1751 laaditun kartan mukaan
nykyisen Marjaniemen alue oli vielä asumatonta Botbyn kartanon niitty-,
laidun- ja metsämaata. 1870-luvulta alkaen kartanoiden omistajat
innostuivat myymään tai vuokraamaan huvilapalstoja luonnon helmaan
pakeneville kaupunkilaisille.
Em. kehityskulku johti v. 1920 Botby
Villasamhälle-tilan perustamiseen ja ensimmäisten 14 tontin myymiseen
Marjaniemestä. V. 1924 tontteja oli myyty 100 kpl. Rakentamista
ohjattiin alusta lähtien ja Marjaniemi olikin Helsingin alueen
ensimmäinen etukäteen tehdyn palstoitussuunnitelman mukaan myyty ja
rakennettu pienasutusalue. Asemakaava alueelle laadittiin 1924.

Marjaniemen ensimmäiset vakituiset asukkaat muuttopuuhissa 1924
Pääkartanon veloista vapauduttiin
perustamalla 5.11 1925 Oy Marjaniemen Huvilayhdyskunta. Yhtiön toiminta
jatkui vuoteen 1946, jolloin Marjaniemi liitettiin Helsingin pitäjästä
Helsingin kaupunkiin.
Marjaniemen alkuvaiheessa tarvittiin
paljon omatoimisuutta. Rakentamista ohjasi oma rakennuslautakunta. Suuri
ponnistus oli alueen tiestön rakentaminen, jota hoitamaan perustettiin
tiehoitokunta. Oma laivayhtiö perustettiin 6.3.1925 ja jo samana kesänä
hoiti Vappu-laiva yhteyksiä liikennöiden vuoteen 1932. Bussiyhteys
saatiin v. 1927, aluksi Viikin kautta ja v. 1928 alkaen Kulosaaren
halki. Mm. teiden hoitoa koskevien erimielisyyksien vuoksi perustettiin
1930 oma bussiyhtiö, jonka elinkaari kesti kuitenkin vain kaksi vuotta.
Liikennettä hoidettiin sen jälkeen yksityisten toimesta ja v. 1946
lähtien kaupungin järjestämänä.
Sähköistämisen vauhdittamiseksi
perustettiin toukokuussa 1934 vuoteen 1953 toiminut Marjaniemen
sähköosuuskunta ja jo syyskuussa 1934 voitiin sähkövirta kytkeä.
Ensimmäiset katuvalot syttyivät 1939. Ensimmäinen kauppa ilmestyi v.
1927. Pitkään toimineita kauppoja olivat 1932 perustettu Gröndahlin
kauppa ja Elanto v. 1934 alkaen.
Marjaniemen vanhimmat yhdistykset ovat
VPK (1926-) ja Melojat (1935-).
Vuoden 1946 alueliitos merkitsi omin
voimin hoidettujen tehtävien siirtymistä kaupungin hoitoon. Asukkaiden
etuja ajamaan perustettiin v. 1947 alussa Marjaniemen
Kiinteistönomistajat ry. Teiden ja ojien huonon kunnon johdosta
jouduttiin niistä edelleen ainakin osittain huolehtimaan itse, aluksi
epävirallisen Tienhoitokunnan ja 1958-1972 Marjaniemen kylätiet
–tienhoitokunnan puitteissa.
1950-luvun lopulta alkaen alkoi
Marjaniemen ympäristöön kasvaa uusia asumalähiöitä (Herttoniemi,
Roihuvuori, Puotinharju, Puotila). Marjaniemi kuitenkin säilyi niiden
puristuksessakin omakotialueena, vaikka esillä oli myös kerrostaloasutusta
puoltavia suunnitelmia.
1970-80 luvuilla Itäkeskuksen asutus-
ja kauppakeskuksen ja metron suunnittelu ja rakentaminen merkitsivät
suurta mullistusta marjaniemeläisten elämään ympäristön muuttuessa ja
alkuperäisten suunnitelmien uhatessa ulottua myös Marjaniemen alueelle.
Kiinteistönomistajat ja Marjaniemi-Seura osallistuivatkin aktiivisesti
suunnitteluun koko prosessin ajan. Lopputulosta - Marjaniemen alueen
säilyminen erillisenä vehreänä omakotialueena ja monipuoliset palvelut
lähistöllä – voidaan pitää hyvinkin onnistuneena.
Lähde: Hevoshaasta Helsingin
helmeksi. Marjaniemi 1920-1990.
Marjaniemi-Seura ry.
1991.
Marjaniemen Kiinteistönomistajat
Marjaniemen Kiinteistönomistajat r.y:n
perustava kokous pidettiin 26.1.1947. Liityttiin jäseneksi Suomen
esikaupunkikiinteistöjen liittoon. Jatkokokouksessa 27.3.1947 kirjattiin
johtokunnalle seuraavat evästykset: